16.12.2009

Vuoden 2009 huipennuksena osallistuimme vastikään järjestetyille Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden Voittaja 2009 näyttelyille Messukeskuksessa 12.-13.12.2009. Osallistuimme molempina päivinä, vaikka rankka kokemushan se oli sekä Jonnalle että erityisesti isäntäväelle.

Voittaja 2009 - näyttelyssä Jonna sai tuloksen JUN H, jossa tuomari kehui Jonnaa sekä rakenteeltaan että luonteeltaan hyväksi. "Saisi olla liikkeissä tasapainoisempi" - viittasikohan tuomari tällä siihen, että Jonnan kehässä kävelyssä on vielä "hieman" parantamisen varaa...

Pohjoismaiden Voittaja 2009 näyttelyssä pärjäsimme yllätykseksemme vielä paremmin, sijoituimme ykkösiksi luokassamme tuloksella JUN EH1. Kun saavuttaa enemmän, tuleekin ekstra-motivaatiota parantaa entisestään. Tuomarin arviot olivat oikein hyvät ("hyvin sopusuhtainen, hyvä ulkomuoto, hyvä turkki...") - tosin häneltäkin tuli palautetta että tarvitsemme lisäharjoitusta näyttelyyn.

Ei siis muuta kuin treenaamaan lisää; hyviä vinkkejä otetaan vastaan kuinka saada koiran huomio itseensä silloin, kun muualla on niin kovasti kivoja hajuja ja sen sellaista. Kotona treenatessa kun kävely vierellä sujuu oikein hienosti, mutta heti kun kehään päästään, ei edes namit tunnu auttavan...

Jonnan mielestä tosin vuoden huipennus lienee vasta jouluviikolla, kun se pääsee maalle leikkimään uuden kaverinsa, australianterrieri Empun kanssa.

- - -

28.9.2009

Aloitimme viime keväänä Jonnan kanssa pentukoulun, joka on jatkunut syksyllä kesätauon jälkeen. Vaikka jotain kokemusta ennestään koiran kouluttamisesta oli, tahdoimme varmistaa, että koulutus on määrätietoista ja koulutamme oikeita asioita. Nyt huomaa, kuinka se on kannattanut. Koirakoulu on antanut eväät kouluttaa oikeita asioita, ja sellaisia joita ei olisi itse tajunnut niin tärkeiksi. Täytyykin suositella kaikille pennun omistajille ja pentua harkitseville,että koulunkäynti kannattaa!

Jonna oppii nopeasti ja on todella antoisaa, kun jopa viikossa huomaa edistysaskeleita joidenkin asioiden kanssa. Välillä miettii, kuinka paljon pidemmälle olisimme vielä edistyneet, jos oltaisiin harjoiteltu kotiläksyjä vielä ahkerammin.

Mutta mikä tärkeintä, koirakoulu on ollut Jonnalle hauskaa ajanvietettä. Mikä sen mukavampaa, kun saa nameja tasaiseen tahtiin (kun vähän tekee niinkuin käsketään), ja vielä pääsee tapaamaan muita koiria!

- - -

11.8.2009

Sunnuntaina 9.8.2009 Tuomarinkartanossa järjestetty pentunäyttely oli Jonnan ensimmäinen näyttelykokemus. Ja se meni ihan hyvin! No mitä nyt emäntä sähläili askelkuvioissa, ja tuli Jonnalta pisutkin kehään... Mutta hännänheilutuksilla taisi tuomarin kuitenkin jossain määrin hurmata.

Päästiin pentuluokassa 7- alle 9 kk nartut toiselle sijalle (PEK2). Jonnan veli oli rotunsa paras, ja sisko vastakkaisen sukupuolen paras, joten hyvässä seurassa ollaan!

Tuomari arvosteli Jonnaa seuraavasti: "Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä kaula. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko. Hyvä takaosa. Hyvät liikkeet ja luonne."

Me voisimme arvostella sitten näin: Kätevän kokoinen ja sopusuhtainen, välillä vähän kyllä laihankin oloinen. Tosi söpö ja lumoava katse. Ihanan pehmeä ja sileä turkki. Hyväntuoksuinen. Lihaksikas ja jäntevä kroppa, ketterä ja nopea. Maailman kaunein, suloisin ja ihanin otus.

- - -

22.7.2009

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jonna on saanut lempinimikseen muun muassa Prinsessa, Pienokainen, Pötkylä, Toope, Jonnaponna, Koira Koiranen ja Hunden.

Jonnan lempileluja ovat pehmolelut. Mikään ei ole niin hauskaa kun saada pehmolelu rikki ja repiä siltä sisukset ulos. Yksin ollessaan tosin mieluisinta puuhaa on lenkkareiden pureskelu, jos ei nukuta. Jonnalla on myös hyvä musiikkimaku, erityisesti vanhat 70 luvun rock LP:t maistuvat. Jonnasta oli varmaan tylsää, kun ne häneltä piilotettiin (ei tainnut pieni ymmärtää, että ne on tarkoitettu kuunneltaviksi, ei syötäviksi...).

Pelottavimpia asioita ovat olleet imuri, kottikärryt ja postikärryt. Kodin siivous on aina kovin jännittävä kokemus. Uteliaisuus ei anna periksi, imuria on seurattava, mutta lähelle ei uskalla mennä.

Jonna on saanut paljon uusia kavereita, niin ihmisistä kuin eläimistä. Jonna voittaa helposti ihmiset puolelleen, kenties rohkeudellaan lähestyä, jatkuvasti heiluvalla hännällään ja innokkuudellaan. Koirakavereista parhaita ovat olleet ainakin omat sisarukset, sekä sekarotuinen kaunotar Essi. Jonna ihastui Essiin päätäpahkaa, mökkireissulla kaksikko oli kuin isosisko ja pikkusisko. Jonna on tutustunut myös Kalle kissaan. Aivan ylimpiä ystävyksiä he eivät vielä ole, mutta Kalle on kiinnostunut Jonnasta ja Jonna innostunut Kallesta, joten ajan kanssa tästäkin saattaa lämmetä oikea ystävyyssuhde.

Nyt jännätään ensimmäistä näyttelyä, joka on parin viikon kuluttua. Toivottavasti Jonna hurmaa myös näyttelytuomarit!

- - -

16.6.2009

Joskus olisi mielenkiintoista viettää päivä koirana. Ei pelkästään sen takia, että saisi löhöillä sohvalla vaikka koko päivän, ja herkullinen ateria tarjoiltaisiin ilman kovin kummoista vaivannäköä (kunhan nyt istuu nätisti vaan). Kiinnostavaa olisi tietää mitä pienen koiran pään sisällä välillä oikein liikkuu.

Esimerkiksi tuulisella säällä on Jonnan mielialaan suuri vaikutus. Niistä pensaista, joita pitää kovasti haistella ja tutkia, tulee kovalla tuulella mörköjä. Linnut, joita pitäisi päästä jahtaamaan, ovatkin tuulen tuiverruksessa muuttuneet lihansyöjäpedoiksi. Kaikki on kovin jännittävää silloin, kun tuulee. Toisaalta kuitenkin, jos vastaan tulee pari epäluuloisesti haukkuvaa ja murisevaa pinseriä, ne eivät olekaan pelottavia (millään säällä) vaan niiden kanssa pitäisi leikkiä...

Eivät kaikki koiratkaan aina tunnu ymmärtävän Jonnaa. Monet lajitoverit ovat Jonnaa ihmeissään mulkoilleet, kun se juoksee sata lasissa ympäri koirapuistoa. Eivät kaikki pikkukoirat aina ihan ymmärrä sitäkään, miksi heidän ylitseen pitää hyppiä, kuin olisivat jotain esteitä..

Pääsimme tapaamaan Jonnan siskoa Hippua ja veljeä Joikua eräänä sunnuntaina. Olipa hauskaa katseltavaa, kun kolme samanoloista pihakoiraa juoksi ympäri koirapuistoa jonossa. Silloin joku totesikin, että kukaan ei ymmärrä pihakoiraa, kuin toinen pihakoira. Terveisiä kovasti sisaruksille, odotamme jo uutta tapaamista!

- - -

3.6.2009

Kevään neljä kertaa pentukoulutuksessa on takana, edessä kesäloma. Tosin kesälomaläksyjä saatiin joita tietysti harjoitellaan. Koulussa on mennyt hyvin, Jonna oppii nopeasti - mutta on muutenkin nopea, mikä tuo tiettyjä haasteita kouluttamiselle. Erinomaisia asioita on opittu ja saatu vinkkejä ihan normaaliarkeen. Kiva lisä on ollut päästä näkemään ja tutustumaan muihin pihakoiriin.

Jonnalla on paljon energiaa erityisesti iltaisin. Leikkiminen on tietysti hauskinta, etenkin muiden koirien kanssa. Hauskoja ovat sellaiset lelut, joissa on haastetta - kuten pallo, jonka sisältä saa nameja, tai siitä tee-se-itse-versiona sukan sisään laitettu wc-paperirullan hylsy, joiden sisällä on herkullisia nameja. Myös lelujen etsintä saa Jonnan innostumaan.

Jonna osaa olla välillä pikku prinsessa. Esimerkiksi sateisella säällä saa käyttää kaikki houkuttelukeinot, jotta viitsisi astua ulos saatika kävellä muutamaa metriä enempää. Yleensä kankean alun jälkeen Jonna kuitenkin unohtaa huonon sään ja meno on lähes yhtä innokasta kuin aurinkoisellakin säällä.

Sipoon tonttia on käyty katsastamassa muutamaan otteeseen. Siellä on ihania tuoksuja, metsää, luontoa, kaikenlaista mielenkiintoista. Näiden reissujen avulla uskomme Jonnan tottuneen hyvin myös automatkoihin - perillä odottaa jotain hauskaa! Jonna kävi myös reissulla maalla, missä lehmät tuoksuivat ja sai juosta ihanan isolla nurmikentällä. Jotenkin tuntui, että siellä pihakoiran vaistot heräsivät oikein kunnolla henkiin. Kotiinpaluu oli kuitenkin Jonnastakin mukavaa ja uni maittoi hyvin.

- - -

6.5.2009

Jonna on asustanut uudessa kodissaan vajaan viikon, ja on kotiutunut hienosti. Uudet asiat ovat olleet jännittäviä, mutta myös hauskoja. Lempipuuhaa on leikkiminen ja pureskelu. Onneksi Jonnalla on monta purulelua - tosin silloin tällöin kokeillaan kaikkea muutakin mahdollista, miltä tuntuu purra esimerkiksi mattoa tai pöydänkulmaa ja saisiko sillä lisää huomiota.

Jollrande tarkoittaa jokeltavaa, mutta Jonna voisi olla myös Pipande Jonna eli piipittävä Jonna. Välillä itketään kärsimättömyydestä, välillä innosta ja välillä ilosta. Itku tulee luonnollisesti myös jos joutuu olemaan hetken yksin. Pääasiassa Jonna on kyllä aika hiljainen, mutta sitäkin touhukkaampi.

Ensi viikolla Jonna pääsee pentukoulutukseen. Jonna vaikuttaa olevan oppivainen, varsinkin jos motivaatiota lisäämässä on makupalapalkinto. Se on myös saanut rohkeutta tutustua uusiin asioihin ensi päivien pienen arastelun jälkeen.

Suurin osa Jonnan ajasta menee leikkimiseen ja riehumiseen sekä nukkumiseen. Lampaantalja on suosikkeja, kun se toimii sekä pehmeänä petinä että leikkikaluna, ja sitä voi raahata mukana ympäri taloa.

- - -

19.4.2009

Jonna on tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

Jonna saapuu uuteen kotiinsa 1.5.2009, jolloin se on n. 4 kk vanha.